Säilyttimen salaisuus ja arpajaisvoitto

Suuri Snadi tapahtuma Vantaan Energia -areenalla oli ja meni tänäkin vuonna. Tämä vuosi oli minulle erilainen siten, että osallistuin minikalustekisaan: "Säilyttimen salaisuudet". Koko vuosi on ollut aika hektinen ja askartelu minimaailmassa on jäänyt taka-alalle toisinaan. Säilyttimen salaisuudet -kilpailuun osallistuminen korjasi tilanteen siten, että jaksoin taas askarrellakin minikokoisisa juttuja erilaisella innolla

Kilpailutyöni inspiraationa toimi Narnian tarinoiden vaatekaappi. Työni on kaksipuolinen, jossa toinen puoli edustaa maailmaa, jonka me tunnemme. Ja toinen puoli Narniaa. Vaatekaappi on balsasta, nahkavyöstä ja helmistä askarreltu. Vaatekaapin ovi on juuri painunut Lucy Pevensien perästä kiinni, ja hän on astumassa Narnian ihmeelliseen maailmaan...

Narnian puolelle tein talvisen maiseman. kalliolohkare on maalattua pakkauspahvia, ovi tehty köydenpätkästä ja bambuverhosta, valopylväs mehupillistä, shakkinappulasta, johdon liittimestä ja korkista ja talvinen puu matonkuteista. Fauni, herra Tumnus, on askarreltu fimomassasta ja tekokarvasta. Myös kaikki Tumnuksen kantamat tavarat on itse tekemiäni.

Sijoituin kilpailussa jaetulle seitsemännelle sijalle, joka oli ihmeen hyvin, ottaen huomioon, että taso oli todella kova. Kilpailun jälkeen Nukkekotiyhdistys muisti minua vielä minikokoisella kunniakirjalla.

Suuri oli ihmetykseni, kun minulle vajaa viikko sitten selvisi, että olin voittanut Suuri Snadin kävijäkyselyn arvonnasta nukkekodin. Nukkekoti saapui sopivasti ennen Joulua. Nukkekoti on hurjasti erilainen kuin mitä odotin. Mittasuhde on 1:18 ja talo on melko moderni.

Hieno talo on ehdottomasti, mutta luulen, että voi olla minulle ehkä liiankin erilainen. Katsellaan nyt hetki, että mitä tuolle tapahtuu.

 Tässä kuva vielä toisesta suunnasta talosta.

Vaatteiden ompelua ja lisää asukkaita majakkaan ja ehkä muuallekin.

Minikokoisten vaatteiden ompelu on ajoittain aika raskasta, ja ehkä siitä johtuen en oikein ole saanut kaikkia nukkejani puettua vieläkään ajanmukaisesti. Taannoin kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja tällä kertaa vaatteita saivat ylleen miespuoliset nuket.

Aikanaan nukkekotikirppikseltä huutamani Taru Astikaisen Metroman on plantaasin seppä Ezekiel. Hiukan rimpulat oli sepän käsivarret ja jalat ja ensimmäiseksi niihin tuli hiukan fyllinkiä.

Päätin aloittaa miesten vaatteiden harjoittelun näistä kahdesta, seppä Ezekiel ja tallimestari Joseph on nyt puettu ajanmukaisesti melko vaatimattomiin housuihin ja paitoihin. Sarjatuotantona meni molemmat. Kuten muillakin nukeillani, myös näiden kahden vaatteet ovat puettavat ja riisuttavat, jos vaikka joskus kyllästyy, niin voi aina ommella lisää.

Villa Rulluddin pikkujoulumyyjäisiin menin ostamaan lisää Tarun taidokkaita nukkeja. Lähdin hakemaan vanhempaa harmaantunutta ja nuorempaa tummaa miestä. Ostin intiaanitytön ja punatukkaisen pörröpään. Se on jännä juttu kun sitä kuvittelee jonkun tulevan asukkaan jonkinlaiseksi, ja sitten lopputulos on jotain ihan muuta. Joku Facebookin nukkekotiharrastajat -ryhmässä osuvasti mainitsi, että kun ei koskaan tiedä kuka niistä nukeista puhuttelee.

Pörröpäästä tulee majakan tyttärien isoveli Carl, Heidi Ottin pitkät letit omaava tyttö on Vera ja nuorimmainen kolmesta Mary. Sisaruskolmikko on orpoja ja asuvat Ivy Hillin plantaasin läheisessä majakassa isoisänsä luona. Sitä miten heidän kohtalonsa tulevat kietoutumaan plantaasin asukkaiden elämään en vielä voi paljastaa ;)

Entä sitten kaunis intiaaniprinsessa? Hänen nimekseen tulee Kuunsäde. Sitäkään mikä hänen roolinsa on, en tule vielä paljastamaan.