Säilyttimen salaisuus ja arpajaisvoitto

Suuri Snadi tapahtuma Vantaan Energia -areenalla oli ja meni tänäkin vuonna. Tämä vuosi oli minulle erilainen siten, että osallistuin minikalustekisaan: "Säilyttimen salaisuudet". Koko vuosi on ollut aika hektinen ja askartelu minimaailmassa on jäänyt taka-alalle toisinaan. Säilyttimen salaisuudet -kilpailuun osallistuminen korjasi tilanteen siten, että jaksoin taas askarrellakin minikokoisisa juttuja erilaisella innolla

Kilpailutyöni inspiraationa toimi Narnian tarinoiden vaatekaappi. Työni on kaksipuolinen, jossa toinen puoli edustaa maailmaa, jonka me tunnemme. Ja toinen puoli Narniaa. Vaatekaappi on balsasta, nahkavyöstä ja helmistä askarreltu. Vaatekaapin ovi on juuri painunut Lucy Pevensien perästä kiinni, ja hän on astumassa Narnian ihmeelliseen maailmaan...

Narnian puolelle tein talvisen maiseman. kalliolohkare on maalattua pakkauspahvia, ovi tehty köydenpätkästä ja bambuverhosta, valopylväs mehupillistä, shakkinappulasta, johdon liittimestä ja korkista ja talvinen puu matonkuteista. Fauni, herra Tumnus, on askarreltu fimomassasta ja tekokarvasta. Myös kaikki Tumnuksen kantamat tavarat on itse tekemiäni.

Sijoituin kilpailussa jaetulle seitsemännelle sijalle, joka oli ihmeen hyvin, ottaen huomioon, että taso oli todella kova. Kilpailun jälkeen Nukkekotiyhdistys muisti minua vielä minikokoisella kunniakirjalla.

Suuri oli ihmetykseni, kun minulle vajaa viikko sitten selvisi, että olin voittanut Suuri Snadin kävijäkyselyn arvonnasta nukkekodin. Nukkekoti saapui sopivasti ennen Joulua. Nukkekoti on hurjasti erilainen kuin mitä odotin. Mittasuhde on 1:18 ja talo on melko moderni.

Hieno talo on ehdottomasti, mutta luulen, että voi olla minulle ehkä liiankin erilainen. Katsellaan nyt hetki, että mitä tuolle tapahtuu.

 Tässä kuva vielä toisesta suunnasta talosta.

Vaatteiden ompelua ja lisää asukkaita majakkaan ja ehkä muuallekin.

Minikokoisten vaatteiden ompelu on ajoittain aika raskasta, ja ehkä siitä johtuen en oikein ole saanut kaikkia nukkejani puettua vieläkään ajanmukaisesti. Taannoin kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja tällä kertaa vaatteita saivat ylleen miespuoliset nuket.

Aikanaan nukkekotikirppikseltä huutamani Taru Astikaisen Metroman on plantaasin seppä Ezekiel. Hiukan rimpulat oli sepän käsivarret ja jalat ja ensimmäiseksi niihin tuli hiukan fyllinkiä.

Päätin aloittaa miesten vaatteiden harjoittelun näistä kahdesta, seppä Ezekiel ja tallimestari Joseph on nyt puettu ajanmukaisesti melko vaatimattomiin housuihin ja paitoihin. Sarjatuotantona meni molemmat. Kuten muillakin nukeillani, myös näiden kahden vaatteet ovat puettavat ja riisuttavat, jos vaikka joskus kyllästyy, niin voi aina ommella lisää.

Villa Rulluddin pikkujoulumyyjäisiin menin ostamaan lisää Tarun taidokkaita nukkeja. Lähdin hakemaan vanhempaa harmaantunutta ja nuorempaa tummaa miestä. Ostin intiaanitytön ja punatukkaisen pörröpään. Se on jännä juttu kun sitä kuvittelee jonkun tulevan asukkaan jonkinlaiseksi, ja sitten lopputulos on jotain ihan muuta. Joku Facebookin nukkekotiharrastajat -ryhmässä osuvasti mainitsi, että kun ei koskaan tiedä kuka niistä nukeista puhuttelee.

Pörröpäästä tulee majakan tyttärien isoveli Carl, Heidi Ottin pitkät letit omaava tyttö on Vera ja nuorimmainen kolmesta Mary. Sisaruskolmikko on orpoja ja asuvat Ivy Hillin plantaasin läheisessä majakassa isoisänsä luona. Sitä miten heidän kohtalonsa tulevat kietoutumaan plantaasin asukkaiden elämään en vielä voi paljastaa ;)

Entä sitten kaunis intiaaniprinsessa? Hänen nimekseen tulee Kuunsäde. Sitäkään mikä hänen roolinsa on, en tule vielä paljastamaan.

Majakan rakennusta

Koska mulla ei selvästikään ollut vielä tarpeeksi montaa rautaa tulessa plantaasin päärakennuksen, hevostallin, tilanhoitajan talon, orjien majojen, sepän pajan, puutarhan ja kotieläinpihan kanssa (ja osahan näistä on siis vielä ihan jatuksen tasolla..., päätin alkaa rakentamaan majakkaa.

Kaikki lähti ideasta Facebookin Roskalava -ryhmästä, josta sain ilmaiseksi kaksi askon pientä hyllykköä. Ne saavat luvan toimia majakan torniosana ja entiset pahviset räpellykset heitin surutta roskiin.

Ohessa Iso Erikeeper -pullo mittakaavasta kertomassa.

Keittiösiipi kokee myös muodonmuutoksen. Kaikki ripukirjavat tapetit pois ja 1:1 tapettia tilalle rapatuiksi kiviseiniksi. Vinttikamariin tulee 1 makuuhuone.

Tässä majakan torniosan kaksi huonetta valmistumassa. lattiat on suuresti rakastamaani bambuverhoa oikeaan mittaan pilkottuna ja ruskealle tapetille yksitellen liimattuna. Seinät pinnoitettuna Vaalealla tapetilla ja kattoparrut ruskealla tapetilla. Olen suunnitellut näihin huoneisiin valeikkunoita ja kulmakivetyksiä. Siitä, miten kulmakivetykset meinaan toteuttaa on vasta suunnitelmia, mutta hieno siitä valmiina tulee. :)

Majakan keittiösiiven katon päätin rakentaa pätkityistä jäätelötikuista, jotka näyttävät jo niin hyvältä ennen kuin katto on edes kokonaan valmis saati maalattu, että tulin katumapäälle koko plantaasin päärakennuksen keinonahkakatosta, mutta onneksi en ole ihan niin hullu, että alkaisin (vielä) purkamaan sitä.

Viimevuotiset pikkujoulut

Pitkäksi venynyt blogin hiljaiselo on korkea aika lopettaa. Viime vuonna kerhossamme oli pikkujoulut, johon kutsuttiin kynnelle kykenevät ja nuketkin. Ohessa tunnelmia kuvien muodossa vuoden 2015 pikkujouluista.

Maum Sally, Pénélope ja Solange tutustuvat Jurmantulan rouviin talvisella pihamaalla.

Tuulan upea talo.

Kaksoset Morgan ja Ashley Jurmantulan lastenhuoneessa.

Aunt Belle pääsi hääräämään keittiöön.

Kaksoset karusellissä.