Säilyttimen salaisuus ja arpajaisvoitto

Suuri Snadi tapahtuma Vantaan Energia -areenalla oli ja meni tänäkin vuonna. Tämä vuosi oli minulle erilainen siten, että osallistuin minikalustekisaan: "Säilyttimen salaisuudet". Koko vuosi on ollut aika hektinen ja askartelu minimaailmassa on jäänyt taka-alalle toisinaan. Säilyttimen salaisuudet -kilpailuun osallistuminen korjasi tilanteen siten, että jaksoin taas askarrellakin minikokoisisa juttuja erilaisella innolla

Kilpailutyöni inspiraationa toimi Narnian tarinoiden vaatekaappi. Työni on kaksipuolinen, jossa toinen puoli edustaa maailmaa, jonka me tunnemme. Ja toinen puoli Narniaa. Vaatekaappi on balsasta, nahkavyöstä ja helmistä askarreltu. Vaatekaapin ovi on juuri painunut Lucy Pevensien perästä kiinni, ja hän on astumassa Narnian ihmeelliseen maailmaan...

Narnian puolelle tein talvisen maiseman. kalliolohkare on maalattua pakkauspahvia, ovi tehty köydenpätkästä ja bambuverhosta, valopylväs mehupillistä, shakkinappulasta, johdon liittimestä ja korkista ja talvinen puu matonkuteista. Fauni, herra Tumnus, on askarreltu fimomassasta ja tekokarvasta. Myös kaikki Tumnuksen kantamat tavarat on itse tekemiäni.

Sijoituin kilpailussa jaetulle seitsemännelle sijalle, joka oli ihmeen hyvin, ottaen huomioon, että taso oli todella kova. Kilpailun jälkeen Nukkekotiyhdistys muisti minua vielä minikokoisella kunniakirjalla.

Suuri oli ihmetykseni, kun minulle vajaa viikko sitten selvisi, että olin voittanut Suuri Snadin kävijäkyselyn arvonnasta nukkekodin. Nukkekoti saapui sopivasti ennen Joulua. Nukkekoti on hurjasti erilainen kuin mitä odotin. Mittasuhde on 1:18 ja talo on melko moderni.

Hieno talo on ehdottomasti, mutta luulen, että voi olla minulle ehkä liiankin erilainen. Katsellaan nyt hetki, että mitä tuolle tapahtuu.

 Tässä kuva vielä toisesta suunnasta talosta.

Vaatteiden ompelua ja lisää asukkaita majakkaan ja ehkä muuallekin.

Minikokoisten vaatteiden ompelu on ajoittain aika raskasta, ja ehkä siitä johtuen en oikein ole saanut kaikkia nukkejani puettua vieläkään ajanmukaisesti. Taannoin kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja tällä kertaa vaatteita saivat ylleen miespuoliset nuket.

Aikanaan nukkekotikirppikseltä huutamani Taru Astikaisen Metroman on plantaasin seppä Ezekiel. Hiukan rimpulat oli sepän käsivarret ja jalat ja ensimmäiseksi niihin tuli hiukan fyllinkiä.

Päätin aloittaa miesten vaatteiden harjoittelun näistä kahdesta, seppä Ezekiel ja tallimestari Joseph on nyt puettu ajanmukaisesti melko vaatimattomiin housuihin ja paitoihin. Sarjatuotantona meni molemmat. Kuten muillakin nukeillani, myös näiden kahden vaatteet ovat puettavat ja riisuttavat, jos vaikka joskus kyllästyy, niin voi aina ommella lisää.

Villa Rulluddin pikkujoulumyyjäisiin menin ostamaan lisää Tarun taidokkaita nukkeja. Lähdin hakemaan vanhempaa harmaantunutta ja nuorempaa tummaa miestä. Ostin intiaanitytön ja punatukkaisen pörröpään. Se on jännä juttu kun sitä kuvittelee jonkun tulevan asukkaan jonkinlaiseksi, ja sitten lopputulos on jotain ihan muuta. Joku Facebookin nukkekotiharrastajat -ryhmässä osuvasti mainitsi, että kun ei koskaan tiedä kuka niistä nukeista puhuttelee.

Pörröpäästä tulee majakan tyttärien isoveli Carl, Heidi Ottin pitkät letit omaava tyttö on Vera ja nuorimmainen kolmesta Mary. Sisaruskolmikko on orpoja ja asuvat Ivy Hillin plantaasin läheisessä majakassa isoisänsä luona. Sitä miten heidän kohtalonsa tulevat kietoutumaan plantaasin asukkaiden elämään en vielä voi paljastaa ;)

Entä sitten kaunis intiaaniprinsessa? Hänen nimekseen tulee Kuunsäde. Sitäkään mikä hänen roolinsa on, en tule vielä paljastamaan.

Majakan rakennusta

Koska mulla ei selvästikään ollut vielä tarpeeksi montaa rautaa tulessa plantaasin päärakennuksen, hevostallin, tilanhoitajan talon, orjien majojen, sepän pajan, puutarhan ja kotieläinpihan kanssa (ja osahan näistä on siis vielä ihan jatuksen tasolla..., päätin alkaa rakentamaan majakkaa.

Kaikki lähti ideasta Facebookin Roskalava -ryhmästä, josta sain ilmaiseksi kaksi askon pientä hyllykköä. Ne saavat luvan toimia majakan torniosana ja entiset pahviset räpellykset heitin surutta roskiin.

Ohessa Iso Erikeeper -pullo mittakaavasta kertomassa.

Keittiösiipi kokee myös muodonmuutoksen. Kaikki ripukirjavat tapetit pois ja 1:1 tapettia tilalle rapatuiksi kiviseiniksi. Vinttikamariin tulee 1 makuuhuone.

Tässä majakan torniosan kaksi huonetta valmistumassa. lattiat on suuresti rakastamaani bambuverhoa oikeaan mittaan pilkottuna ja ruskealle tapetille yksitellen liimattuna. Seinät pinnoitettuna Vaalealla tapetilla ja kattoparrut ruskealla tapetilla. Olen suunnitellut näihin huoneisiin valeikkunoita ja kulmakivetyksiä. Siitä, miten kulmakivetykset meinaan toteuttaa on vasta suunnitelmia, mutta hieno siitä valmiina tulee. :)

Majakan keittiösiiven katon päätin rakentaa pätkityistä jäätelötikuista, jotka näyttävät jo niin hyvältä ennen kuin katto on edes kokonaan valmis saati maalattu, että tulin katumapäälle koko plantaasin päärakennuksen keinonahkakatosta, mutta onneksi en ole ihan niin hullu, että alkaisin (vielä) purkamaan sitä.

Viimevuotiset pikkujoulut

Pitkäksi venynyt blogin hiljaiselo on korkea aika lopettaa. Viime vuonna kerhossamme oli pikkujoulut, johon kutsuttiin kynnelle kykenevät ja nuketkin. Ohessa tunnelmia kuvien muodossa vuoden 2015 pikkujouluista.

Maum Sally, Pénélope ja Solange tutustuvat Jurmantulan rouviin talvisella pihamaalla.

Tuulan upea talo.

Kaksoset Morgan ja Ashley Jurmantulan lastenhuoneessa.

Aunt Belle pääsi hääräämään keittiöön.

Kaksoset karusellissä.

Terassin somistusta ja uusia asukkaita plantaasilla

Ivy Hillin plantaasilla on ollut tänään oikein riemun päivä. Plantaasin etuterassi on saatu valmiiksi ja somistettua viiniköynnöksillä ja murateilla. Stockmannilta hain kalusteita vähän lisää terassille ja viheraskarteluun käytin vähän kaikkea mitä kaapista löytyy.

Nyt kelpaa jo pitää lihakestejä naapuritilallisille ja vaikka tanssiaisetkin, jos oikein hurjaksi heittäydytään.

Tässä vähän kokonaiskuvaa oikealta, terassin viereen jää Keittiön terassi ja ruokasalin parveke.

Ja tässä kokonaiskuvaa vasemmalta, kahvinpuruista tein tien terassille. Taitavat viljellä kahvia tällä plantaasilla, kun niin tuoksuu.

Tässä vielä vähän lähikuvaa ruokasalin parvekkeelta, sinne sijoitin viime vuonna Suuri Snadi -tapahtumasta ostamiani viherkasveja. Valitettavasti tuon lahjakkaan myyjän nimi ei ole jäänyt mieleeni.

Plantaasin väkiluku on taas kasvanut. Facebookin nukkekotikirppikseltä ostamani Taru Astikaisen valmistama nukke (oikealla) on saanut nimen ja ammatin. Hänestä tuli Ezekiel -niminen seppä. Hänen vieressään on vihdoinkin puettuna plantaasin kokin virkaa tekevä Louisa. Äärimmäisenä oikealla on ihka ensimmäinen itse tekemäni nukke, halusin hänestä oikein rehevän Tuulen Viemää -elokuvan Mammyn tyylisen persoonan. Hänen nimekseen tuli Aunt Belle, vaikka ei mikään perinteinen kaunotar olekaan ulkoisilta muodoiltaan. Bellen edessä toistaiseksi vielä orpo vauva, jolle en vielä nimeä ole keksinyt.

Tässä vielä ryhmäkuvassa Ivy Hillin väkeä, joilla löytyy jo vaatetus, vaikkakaan kaikilla se ei taida olla lopullinen vielä. :) Takana rivissä Elsey, Aunt Belle, plantaasin matriarkka Solange DuMaurier, hänen kälynsä Anastasie -täti ja sisarukset Maum Sally ja Celeste.

 Eturivissä vasemmalta Solangen kaksi vanhinta tytärtä Pénélope ja Isabella. Isabellalla sylissään Phillip -vauva, heidän vieressään Isabellan kaksostyttäret Morgan ja Ashley. Viimeisimpänä oikealla tilanhoitajan vaimo Madeline Halloran ja Solangen nuorin tytär Émilie.

Ja tässä taasen rassukat, joille en ole vielä vaatteita ehtinyt tekemään. Vasemmalta takaa; majakan asukas, jolla ei vielä ole edes nimeä, Solangen käly Liliane -täti, Hovimestari Augustus (naimisissa Celesten kanssa), seppä Ezekiel, tallimestari Joseph (Celesten ja Maum Sallyn veli), herra Cade Anderson (vierailulla plantaasilla) ja viimeisenä Isabellan puoliso Benedict Monroe.

Eturivissä Elsey, Celesten ja Augustuksen lapset; Dilcey, Cuffey ja Pansy, heidän vieressään Phoebe ja toistaiseksi nimetön vauva. Viimeisimpänä plantaasin tilanhoitaja Jeffrey Halloran. Jonnekin olen onnistuneesti piilottanut Jaffreyn ja Madelinen pojan Marcuksen, joten hän ei nyt kuvaan päässyt. 

Tässä vielä vähän lähikuvaa Ivy Hillin uudesta "mammysta" Aunt Bellestä.

Muotoja ainakin tästä matamista löytyy. Vaatteeksi valikoitui kirpparilta löydetty koristeliina.

Terassi vihdoin harjakorkeudessa

Viime päivän ovat olleet yhtä liimaamisen ja askartelun riemujuhlaa, kun olen yrittänyt vääntää plantaasin terassia valmiiksi. Nyt vihdoinkin tuhannen ärräpään ja miljoonan liimakilon ansiosta terassi on saatu harjakorkeuteen.

Pientä fiksaustahan tämä vaatii vielä, mutta nyt se on kasassa! Pohjana tukevaa vaneria, pylväät kankailla täytettyä talouspaperirullaa, jotka päällystetty kauttaaltaan nyöreillä ja pitsillä ja maalattu valkoiseksi. Katto pahvia.

Melko pramea sisäänkäynti, mutta mullahan on aika usein teemana; "Ennemmin överit, kuin vajarit". Nyt ei ole enää tässä kuin ne helpot osuudet, kuten kaiteet, kukkaistutukset ja kalusteet.

Kattoon käytettyjä työtunteja en osaa lähteä arvioimaan. Katto koostettu koriste ja pitsinauhoista, kuten pylväätkin, ja maalattu kaikki valkoisella. Lisäksi mukana vanhat valokuvakehykset ja kirppikseltä löydettyjä korun osia. Viimeisimpänä lisäsin vielä Tallinnasta ostettuja valmisbrodyyrejä kultasomistuksin ja haaraniitin päitä.

Julkisivun laittoa ja uusi asukas plantaasille

Ivy Hillin plantaasin terassit rakentuvat pikkuhiljaa. Vanerista tehdyt terassin lattiat on päällystetty milläpä muullakaan kuin kananmunakennolaatoilla, maalattu harmaalla maalilla ja vedetty päälle liimalakka.

Vähän lähikuvaa kivetyksestä. Myös keittiön edessä oleva pieni terassi ja parvekkeet käsittelin samoin sitoakseni ulkonäön yhtenäisemmäksi koko rakennuksen osalta.

Tallinnan Karnaluksista ostin paljon erilaisia koristenyörejä ja pitsejä, jotka pääsevät koristamaan plantaasin suuren terassin kattoa.

Tässä sommitelma mihin tulee minkäkin näköistä koristekaiverrusta, sitten vaan järjetön määrä maalia päälle.

Tässä kolmen maalikerroksen jälkeen. Vielä muutaman taitaa tarvita. Näin isolle pinta-alalle, joutui laittamaan vähän edullisempaa huonekalumaalin ylijäämää, joka ei peittänyt ihan niin hyvin kuin perinteiset akryylimaalit. Samalla systeemillä tein kaiverrukset suuriin pylväisiin, jotka olivat siis alunperin talouspaperirullaa täytettynä kankaalla. Niistä tietenkään en tähän hätään löydä kuvaa, joten näette ne siis sitten aikanaan terassin valmistuessa.

Facebookin Nukkekotikirppikseltä onnistuin huutamaan itselleni Taru Astikaisen valmistaman tumma-ihoisen miehen plantaasin sepäksi. Kyllä se vaan on taidokas ja komea nukke. Nimeä raukalla toki ei vielä ole, mutta eiköhän se jostain ilmesty, kun pääsee pukemaan nuken kunnolla.